trimmikokemuksia

Olen nukkunut useita öitä ja tuumannut kirjoittaako vai ei tätä mitä seuraavaksi aijon kirjoittaa. Vaikka öitä on kulunut, niin silti minulla on pakottava tarve taas avautua aiheesta, josta olen aikaisemminkin kirjoittanut useasti. Kyseessä siis trimmauksesta asiaa, tai oikeastaan omia kokemuksia aiheesta. Tässä muutama päivä sitten minulla kävi ihastuttava koiruli mukavan omistajansa kanssa trimmissä. Koiran omistaja varoitteli minua jo puhelimessa kuinka arvaamaton ja hankala koira hänellä on. Hän oli epävarma, kuinka trimmaus edes onnistuisi. Kyseessä ei ollut muusta, kuin tassujen siistimisestä ja mahakarvojen lyhentämisestä. Koira vaikutti tullessaan melko normikoirulilta. Nostimme koiran pöydälle, ja asiakas kysyä, että koskas me sitten heitetään se selälleen tassut taivasta kohti. Se kuulemma on aina trimmattu niin, ja se kuulemma inhoaa sitä valtavasti. Siis mitä ihmettä, trimmaaja ja koiran omistaja molemmat ovat 5 vuotta sinnikkäästi maanneet/painineet koira polon kanssa. Hiki siinä on mahtanut virrata ja raivokin on saattanut nousta kaikille osapuolille. Miksi asiat pitää tehdä niin vaikeaksi, en voi kuin ihmetellä. Jos trimmaaminen on ollut noin kamalaa, niin miksei sitä ole voinut keksiä jotain toista keinoa tehdä asiaa. Jos yksi asia ei toimi, niin sitten pitää keksiä miten homma hoituisi jouhevammin. Eli, trimmasin koiran aivan tavallisesti, koira siis seisoi omilla jaloillaan tai istui välillä. Selvisimme hommasta ilman, että kummallakaan meistä nousi ärtymys päätunteeksi. Lopuksi vielä pesu ja föönaus. Sekin sujui rauhallisissa tunnelmissa. Omistaja oli myös mielissään, koska hänen ei ollut arvinnut antaa punttisalitreeniä vastaavaa suoritusta. Kaikki olivat tyytyväisiä.