Kevätruuhka

Toivottavsti netti ei nyt kiukuttele tällä kertaa, kun yritän vähän kirjoitella kuulumisia. Se onkin temppuillut meilkoisesti viime aikoina, ja tällä kertaa ei ole ollut käyttäjässä vika. Lampolassa jatkuu melkoinen vilske ja vipinä, uusia karitsoita syntyy kuin sieniä sateella. Pikku My on päässyt työpaikalleen joka päivä ottaamaan vaikutteita Viirusta. Vielä se on autuaan tietämätön, mitä sen kaposille harteille on varattuna tulevaisuudessa. Viiru taas ottaa työtehtävät innolla vastaan, työnarkomaanin tavoin. Ei ole mitään liian pientä tehtävää, mitä hommakoira ei hoitaisi. Vaikka lampaat ovat meillä talven sisällä, niin kummasti olen tarvinnut Viirun apua päivittäin. Ja aina vaan se jaksaa olla innostunut puurtaja. Kiva on myös saada huomata miten rauhassa lampaat ovat, vaikka koira pyörii minun mukana koko ajan. Ne jotenkin vaistoavat millloin se on "töissä" ja milloin se on vapaalla, ja niinhän sen kuuluisi ollakkin. Lampaiden pitää pystyä rentoutumaan, vaikka koira olisi aivan lähistöllä ja koiran pitäisi pystyä olemaan rentona, vaikka lampaat olisivat aivan vieressä. Silloin homma on mennyt oikein.
Kevätruuhkaa alkaa olla havaittavissa myös trimmauspuolella. Toivoisinkin päivään enemmän tunteja, että kerkeäisi kaiken kivan tekemisen tekemään. Viime perjantai esimerkiksi kului Salon Mustissa ja Mirrissä asiakkaiden koirien kynsiä leikatessa ja jutustellessa sopivista turkinhoitoaineista. Mieluisaa vastapainoa lampolan töiden ohella.

My tarkkailee karitsoita. Pakko oli laittaa sille yksi ilta puku päälle, kun oli niin käsittämättömän kylmä. Heh, se saikin päälleen 15 v. vanhan Hurtta-puvun perintönä meidän puudeleilta

Karitsat joita My katseli