Sunnuntain olin ajatellut pyhittää siivoamiseen ja sen jälkeen kuin palkaksi vaivannäöstäni olisin saanut uppoatua mielenkiintoisen kirjan pariin. Toinen asia sentään toteutui. Kirjaan uppoutuminen, mutta vasta illalla. Oli nimittäin niin kaunis päivä pitkään aikaan, ettei sitä vaan voinut tuhlata sisällä pölyyntymiseen. Eli päivä tuli vietettyä ulkoillen, koirat kiittää. Samalla mieleni harhautui kerran, jos toisenkin mielenkiintoiseen kirjaan, jonka olen saanut lainaan. Sen nimi on The Natural Way ja sen on kirjoittanut Julie Simpson. Voi kun olisi lukenut sen ennen kuin aloitin Viirun kanssa harjoittelun. Tai samalla mietin, että onneksi en lukenut kirjaa ennen omaa kankeaa paimeneksi harjoittelua. Kirja nimittäin aukeaa minulle todella hyvin, kun olen onnistunut tekemään lähes kaikki virheet, mitä siinä käydään läpi. Nyt näen mielikuvassani itseni samanlaisessa tilanteessa , ja pystyn läpi käymään ne kuin harjoittelisin niitä uudestaan. Mutta tällä kertaa mielikuvissani, saan koiran ja lampaat toimimaan lähes täydellisesti. Kirja kannustaa kokeilemaan ja harjoittelemaan, ja ajatuksella virheistä oppii. Jos ei uskalla kokeilla, niin mitään ei voi saavuttaa. Näinhän se menee. Me suomalaiset olemme vain niin kauhuissamme virheistä, niihen keskitytään ja niihin uppoudutaan, sekä tunnetaan huonommuutta. Turhaan, sanon minä! Vaikka olenkin toiminut välillä juuri niin kuin edellä mainitsin. Lähes kuollut häpeään, kun olen tehnyt virheen. Mutta, jos en olisi uskaltanut kokeilla, niin en olisi voinut oppia. Ja oliko se niin, että aikuinen oppii vain tekemällä?
 |
| Kaverukset metsässä |
 |
| Vauhdin hurmaa |
 |
| Kaverukset kukkulalla |
 |
| jäälläkin piti käydä |
 |
| Jihuu, ihanaa vain pinkoa menemään |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti