"Kaivopuiston kaunis Casanova"

"Kaivopuiston kaunis Casanova"
"Kaivopuiston kaunis Casanova"

perjantai 24. elokuuta 2012

Uskaltaisikohan sitä...

Se on kumma juttu se , miten sitä saa arvostelua osakseen vain uskaltamisesta. Ja nyt en puhu vain omastapuolestani. Suomessa tuntuu olevan sellainen ilmapiiri, ettei mitään kannata tehdä, tai uskaltaa tehdä, ei nyt ainakaan ensimmäistä kertaa. Pelko tuntuu olevan vahvana läsnä, mitäs jos vaikka tekisi jonkun virheen, ja kaikista kamalin asia olisi, että kaikki vielä näkisivät sen. Oi hurja! Eikos sitä sanota, että virheistä oppii. No entäs, jos ei saa tehdä virheitä? Kyllä me kaikki olemme joskus olleet aloittelijoita ties missä asiassa. Ja hengissä siitäkin on selviydytty, muutamaa henkistä kolhua ehkä lukuun ottamatta:). Olen tällä viikolla jutellut muutaman ihmisen kanssa, jolla koiranäyttelyura on vasta aluillaan. Heillä tuntui olevan uskomattoman iso huoli, että jos tapahtuisi joku virhe ja kaikki kokeneemmat näkisivät. Palautin mieleeni, vain muutaman kömmähdyksen, joita minulle on sattunut vuosien varrella. Olen juossut pöytää päin kehässä sellaisella rytinällä, että hyvä oli ettei pöytä hajonnut. Olen myös liukastunut ja kaatunut kehässä. Koirani ovat lirunneet ja lörönneet kehään. Ja juuri, kun oli minun vuoroni mennä kehään, koirani piehtaroi hiekassa ja oli täynnä hiekanjyviä ja männynneulasia. Lista on loputon, ja hei, niistäkin on selviydytty. Meille kaikille on aivan varmasti käynyt mitä ihmeellisempiä kommelluksia. Sitten yksi ihminen oli saanut arvostelua siitä, että oli ilmoittanut koiransa messariin, siis Suomen näyttelykoiramaailman vuoden päätapahtumaan. Jos en ole väärin ymmärtänyt, niin sinnehän on kaikilla vapaa ilmoittautumismahdollisuus. Ainoa este asialle on vain sinä itse ja jonkun lannistava mielipide. Koitin kannustaa uutta messariin lähtijää ajatuksella, että käyhän siellä muutkin ihmiset koirineen. Ja mikä mahdollisuus saada seurata oman rodun huippuja valmistautumassa koitokseen, saatika sitten nähdä heidät kehässä. Mikä mahtava tilaisuus oppia uutta! Sitä kun on itse vastuussa elämästään, niin ei se auta, kuin päättää mitä sitä haluaa elämässa tehdä ja sitten vain uskaltaa tehdä se.

Viiru ja mieheni harjoittelemassa. Ai kauhia, jos joku näkisi;)



Pässipoikia

Tauolla kokoamassa ajatuksia lampaiden sijaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti