Uudeet suosikkilelut

Miten on kestänyt näin monta vuotta, että vihdoinkin löysin lelun ilman näkyvää pilliä?! Meillä ainakin koirat repivät pillin ulos ja sen jälkeen se lelu menettää mielenkiitonsa välittömästi. Sen lisäksi se muuttuu vaaralliseksi, kun voivat nielaista pillin. Näissä leluissa ei myöskään ole täytettä! Eipä tarvitse korjailla pitkin lattioita tässä tapauksesa "linnun lihaa" eikä jännittää nielevätkö ne sisusta samalla kun repivät sitä ulos. Tyhmyyksissä ostin näitä vain kaksi (Mustista ja Mirristä), jotka maksoivat kokonaista 5 euroa/kpl, eli kaksi kpl 10 eurolla! Nyt neljä koiraani jokainen haluaa itselleen oman. Ei tässä muu auta, kun lähteä hakemaan kaksi lisää kotirauhan vuoksi! On se sellainen aarreaitta, tuo Musti ja Mirri!

Tämäkin lammas M&M:stä

paimennus jatkuu

Viirun paimennustreenit jatkuvat mallikkaasti. Miehenikin on päässyt jo hitusen jyvälle asiasta:). Annika Paarvio on kärsivällisesti jaksanut opastaa kumpaakin paimennuksen saloihin, joka ei niin vaan aukene ensi yrittämällä. Mielenkiintoista se on minullekkin ollut, kun olen jalkavaivaisena saanut seurata treenejä pellon laidalla istuen. Viiru on päässyt myös päivittäin kotipelloille hommiin. Vaikein homma sille on varmasti ollut, kun pässipojat piti saada hevostraileriin, ja sen jälkeen siirrettyä toiselle pellolle. Kovin mallikkaasti se kuitenkin hoiti vastuullisen työnsä.  Mutta sen jälkeen kyllä huomasi, kuinka uupunut se oli. Koko ilta meni siltä sohvalla torkkuen. Raskasta tuo työn teko:).

Pässipoikien luona

Viiru ja muut pojat

Rankan päivän jälkeen köllöttelyä sohvalla

Milla siistinä

Tässä aivan näyttelykärpänen on päässyt puraisemaan, kun seuraa facebookista hienoja tuloksia villakoirakehän saavutuksista. Tietenkin muitakin rotuja tulee seurattua, mutta jotenkin tuo villakoira on eniten lähellä omaa sydäntä, kas kummaa. Rauhoitellakseni omaa intoa, pesin ja puunasin meidän Millan tänään. Täytyy nyt vain todeta, että vähän aikaa vielä menee, että pääsen itse taas koiranäyttelyihin, mutta kivaa se silti on nyt ihastella puhdasta Millaa. Millan olen pessyt, kuinkas muutenkaan kuin Pet Silkin Rosmariini Minttu Shampoolla (www.takuton.fi). En ole tänä kesänä paljoa muuta käyttänyt omille koirille, niin tehokas se on ollut punkkien torjunnassa. Muutenkin sen ominaisuudet toimivat hyvin Millan turkkinlaatuun. Kuonon ajoin tällä kertaa Osterin terä no 40, tassut  sekä hännänjuuren terä no 15, mahanalusen terä no 10. Naama menee aluksi melko lyhyeksi tuolla terällä, mutta jo muutamassa päivässä siitä tulee aivan ihana, kuin samettia.

Milla valmiina, kunpa vaan osaisin "leikata" itseni pois kuvasta

Millan naama

Kääpiövillakoira Roope

Ajattelinpa näyttää myös kääpiövillakoiran pesua, kun viimeksi oli isovillakoira mallina. Tällä kertaa kuvauksen uhriksi joutui Roope. En kyllä usko, että hänellä oli sitä mitään vastaan, niin nätisti se antoi itseään kuvata:)

Pese ja vaahdota koira joka paikasta

Huuhtele hyvin. Kaikki shamppo pitää saada pois.

Toista pesu, äläkä unohda pestä päätä

Käytä vettä paljon huuhteluun

Huuhteluun, et voi käyttää liikaa vettä

Myös vatsan alta

Vesi pitää olla aivan kirkasta loppuvaiheessa

Omat koirat valvovat, ettei kukaan pääse yllättämään

Roopen trimmi vielä vaiheessa

Valmista tuli

Terve, terve

Ja vielä kuva toiseltakin puolelta

Valmiina kotiin lähtemään

Roopelle leikkasin kätevän modernin kotimallin. Naaman ajoin Osterin terä 30 ja tassut myös. Hännäjuuren otin 15 terällä, ettei se mene liian lyhyeksi ja rupea kutisemaan. Shamppoona Roopelle Pet Silkin  Midnight Black ja saman sarjan hoitoaine ( www.takuton.fi). Olen jotenkin tykästynyt Pet Silkin tuotteisiin. Ne pesevät hyvin ja ovat riittoisia. Hoitoaineet tuntuvat sopivan hyvin villakoirille. Ne eivät latista turkkia, mutta silti turkkia on helpompi käsitellä. Kannattaa kokeilla!

Herkut talteen

Delegointi jatkuu. Marjapensaat pursuavat marjoja tällä hetkellä ja kun en itse pääse niitä poimimaan niin olen delegoinut tehtävän äidille. Koirat saavat sillä aikaa juosta pitkin pihaa ja toteuttaa koiramaista elämäänsä kun minä taas istun portaiden päässä valvoen, että hommat toimii niin kuin on sovittu. Kyllä näyttävät sujuvan ja kaikki marjatkin ovat päässeet purkkiin tai mehuiksi.

Tässä meidän vakiresepti hillon tekemiseen, joka ei petä koskaan:

4 l herukoita
1 dl vettä
1 kg hillosokeria

Tämän reseptin löytää yleensä ko. sokeripussin kyljestä.

Suosittelen! Sitten sitä voi talvella syödä ihania juttuja hillon kanssa, esim. vaikka vain vaniljajäätelöä jos ei ole leipojatyyppiä...

Paimennustreenit

Tässä on pitänyt tehdä vähän järjestelyjä ,kun tuo vasen nilkka ei tahdo tehdä yhteistyötä kanssani tällä hetkellä. Onneksi on Anita Salenius ja Emilia Savolainen työpaikalla, jotka vaivojaan säästelemättä ovat nostelleet minulle koiria työpöydän ja pesualtaan välillä. Näin se työ on sujunutkin kuin valssi kesällä. Hm? Kesähän nyt on tietysti. Valssista en tiedä...

Olen delegoinut kaiken, minkä pystyn ja tietysti miehelleni! Siispä olimme eilen tiistaipaimennusillassa Viirun kanssa, koska koulua ei voi jättää kesken ja innokas oppilas on aina valmiina. Meni yllättävän hyvin, miehestäni huolimatta, koska Viirutyttöhän otti täyden vetovastuun lampaiden paimennuksessa. Mieheni oli helpottunut ja lupasi tulla uudestaan. Ainoa harmillinen juttu asiassa on se, että Viirusta tulee nyt tietenkin mieheni koira. Mutta ei hätää, minähän voin sitten sopivalla hetkellä ottaa itselleni uuden paimentajan. Uskokaa tai älkää, mutta kamera oli mukana vaikkakin akku tyhjänä. Siispä ensi tiistaina tulee sitten kuvia.

Ajatuksia harjaamisesta