Namit oikessa paikassa

Tässä lampaita keriessä olen pähkäillyt, miten kummassa nämä otukset joita keritään kaksi kertaa vuodessa, käyttyäytyvät paremmin kuin osa omista trimmiasiakkaistani. Näitä bäitä, kun ei edes palkata namilla kokoajan, joka onkin lyönyt läpi todella voimakkaasti koiramaailmassa. Älkää käsittäkö minua väärin, en ole palkkaamista vastaan, vaan olen vastaan väärään aikaan palkkaamista. Koirille tungetaan namia suuhun kokoajan käytöksestä riippumatta. Tärkeintä tuntuu olevan, että oman koiran suussa on kokoajn herkkua. Aivan käsittämätöntä. Tässä muutama hetki sitten, yksikin asiakas ehdotti, että samalla kun trimmaan hänen aivan raivonvallassa räyhäävää koiraansa antaisin sille namia. Ihan vaan jos se vaikka rauhoituisi. Siis mitä ihmettä, että palkkaisin sitä siitä, että se suu vaahdossa yrittää purra minua. Ei tässä elämässä, oli vastaukseni. Voisin palkata koiran siitä, että se seisoisi rauhallisena, mutta että herralle sataisi taivaasta herkkuja suuhun samalla, kun hän pistää parastaan huonosti käyttäytymisen saralla. Ei voi kuin ihmetellä mikä logiikka oli nyt käytössä koiranomistajalla. Omistaja oli kuitenkin tyytyväinen, kun otin asian puheeksi. Hän ei kuulemma ollut ajatellut asiaa niin. Hänelle oli vain suositeltu namien käyttöa koiran koulutuksessa. Toivoisinkin hartaasti, että jokainen koiranomistaja pysähtyisi hetkeksi, ja käyttäisi pienen ajan tutustuen koirien ajatusmaailmaan. Se voisi auttaa montakin koiranomistajaa siihen, että asiat sujuisivät mallikkaammin oman mopen kanssa. Namien suurkuluttaminen ei ole oikotie onneen. Samoin, kuin moni luokanopettaja toivookin, että lasten käytöstavat tulisivat kotoa, niin myös minä toivoisin että koirilla olisi jonkinlaiset, edes alkeelliset, käytöstavat trimmiin tultaessa. Vaikka kaataisin koko jätesäkillisen namia koiralle trimmauksen yhteydessä, toivottu rauhallinen käytös ei silti olisi takuuna trimmauksen loputtua. Ymmärrän kuitenkin, että jos koira tulee kerran, kaksi kertaa vuodessa trimmattavaksi, niin tilanne on sille uusi. Se ei missään nimessä ole koiran vika, ettei se tiedä kuinka kuuluu käyttäytyä. Sille ei kuulu olla missään tapauksessa vihainen, vaan trimmaustilanne pitää yrittää pitää mahdollisen stressivapaana kokemuksena. Oma ärtymys pitääkin kanavoida mieluummin omistajan suuntaan, ja sekin pitää pystyä antamaan rakentavana palautteena. Se ei auta myöskäään, että antasin muutaman Mars patukan omistajalle iloisemman ilmapiirin luomiseksi, siis miksi se auttaisi koirankaan kanssa. On ollut ilo kumminkin huomata, että monella ihmisellä tämä on ollut vain tiedon puutetta ja ovatkin ottaneet neuvot/palautteen tyytyväisenä vastaan. Tuloksena on monta iloista koiranomistajaa ja tyytyväisiä koiria.