Karitsointiaika lähenee

Nyt meillä eletään lampolassa jännittäviä aikoja, on nimittäin karitsointiaika jo melko lähellä. Kaikki valmistelut on jo suoritettu, ja nyt vain odotetaan jännityksellä, että  koskas niitä pieniä karitsoita syntyisi.

Meidän Lydian(4,5v.) ottama kuva. 

Lydia ja ensisynnyttäjät

Lumi ja jättimaha

minä ja terapialammas Armi

Uutisia maailmalta

Kivoja uutisia taas maailmalta, Juliuksen veli Prince Emil ( Dream Catcher Starring Moravia) ja sisko Rosie ( Dreamworld Starring Moravia) olivat Itävällässä näyttelyssä ROP ja VSP. Rosie saavutti samalla kansainvälisen muotovalion arvon. MahtavaaJ! Julius täällä koto Suomessa  halkeaa ylpeydestä, tai ehkä se onkin vain minä joka täällä iloitsee. PALJON ONNEA sisaruksille Tsekkeihin!!

Sain niin kivoja kuvia Janalta( Juliuksen kasvatta, Jana Vavrouskova, kennel Starring Moravia), että pakko oli laittaa niitä tänne muillekin nähtäväksi. Niissä näkyy niin hienosti tekemisen riemu, sekä koiralla että handlerilla. Parilla on tavoittelemisen arvoinen yhteys toisiinsa. Hienoa katsottavaa!

Rosie ja Prince Emil

Näinkin rennosti voi pöydällä olla 

Molemmilla mukavaa kehässä

Yhtä kivaa, kuin kävelyllä puistossa

Rento meininki

Tässäpä meille kaikille opittavaa rennosta meiningistä kehässä.

Pentunäyttely Lohjalla

Eilinen tuli vietettyä pentunäyttelyssä Lohjalla Showlink Areenalla. Juliuksen( Dream About Starring Moravia) poika Kaapo( Damocan Lucky Dreamer) oli siellä esiintymässä. Ja hyvin esiintyikin, Kaapo nimittäin oli ROP ja lopulta vielä RYP3. Onnea Jonna ja Kaapo!!! Ihan huippuaJ!

Muutenkin oli tosi mukava päivä, kun sai jutustella eri ihmisten kanssa ja seurailla pentuja, tulevaisuuden näyttelytähtiä, kehissä. Tässä täytyy ihan myöntää, että näyttelykuume sen kuin vain nostaa kummasti päätään. En tiedä onko se joka keväinen ilmiö vai mitä, mutta juuri selailin eri näyttelyiden ilmoittautumisia ja puntaroin minne sitä ilmoittautuisi.

Kaapo ennen kehää

Juuri ennen kehään menoa

Kaapo kehässä

ROP

Ramona ennen kehää

Frida

Frida valmistautuu kehään

No nyt tuntuu jo vähän kevättä ilmassa. Kuulin pitkästä aikaan lintujen lauleskelua. Aika mukavaa. Toisaalta, se myös tarkoittaa sitä, että kurakelit ovat jo kohta arkipäivää. Koska kannatan, että koirien pitää saada olla koiria ja ulkoilla säässä kuin säässä, niin shampoot ja hoitoaineet olisi hyvä olla toimivia. Kannattaa panostaa siis  hyvälaatuisiin tuotteisiin. Vaikka ne ostohetkellä kirpaisevatkin tuolta lompakon suunnalta, niin pidemmällä juoksulla sitä säästää ajassa, joka kuluisi koiran turkin hoitoon.  Nyt talvella olen tykännyt itse käyttää omille koirille Pet Silkin silkkitippoja kuminauhojen vaihdon yhteydessä. Karva ei ole päässyt kuivumaan likaa eli se ei katkeile niin helposti. Muutaman tipan olen laittanut myös takajalkojen pitkiin karvoihin. Ne kun ovat melkoisella kulutuksella, kun niihin välillä tarttuu lumi ja välillä taas ne ovat kuran ja hiekan peitossa. Olen huomannut, että silkkitippojen säännöllinen käyttö on nopeuttanut harjausta huomattavasti. Takut ovat pysyneet poissa ja karvat takajaloissakin säästyneet pahimmalta tuholta. Talviaika, kun on aika armoton turkille. Sen huomaa hyvin omien käsien kuivumisena yms. Valkoisten koirien omistajilla on myös omat haasteensa kohdattavana. Turkki pitäisi saada pidettyä valkoisena, mutta kumminkaan shampoo ei saisi olla niin tehokasta, että se polttaa turkin aivan koppuraksi. ReQualilta löytyy esimerkiksi Riflex-prof shampoo. Se pesee hohtavan puhtaaksi, jopa vaalentaa punertuneita kohtia esim. tassuissa. Silti se ei pese turkkia ”narisevan” kuivaksi. Hoitoaineena saman sarjan Bio-plus on toiminut hyvin talviturkin kunnostajana. Bio-Plussaa on todella hoitava hoitoaine, joten en käyttäisi sitä ennen näyttelyä, mutta välipesuissa ongelmapaikoissa toimiva aine. Takkuuntunut häntä selviää helposti, kun laitat bio-plussaa suoraan purkista ja annat vaikuttaa muutaman minuutin ennen kuin peset sen pois.

Eläinlääkärissä

Eilen käytiin tapaamassa meidän luotto eläinlääkäriä Kerstin Siggberg-Lindgreniä . Vuorossa oli Fionan (Canmoys First Things First) ja Viirun ( Hakukaaren Viiru) rokottaminen. Molemmat neitoset ottivat asian hyvin ilman minkäänlaista Oscar-palkinnon arvoista draamaa. Samalla punnitsin Viirun, joka painoi vaatimattomasti 18,6 Kg. Fiona taas sai vaa`an heilahtamaan 6,5 Kg kohdalle. Ja nämä kaksi sitten ovat parhaat kaverukset, vaikka kokoero onkin melkoinen. Lämpimästi voin myös suositella Tammisaaressa vastaanottoaan pitävää eläinlääkäriämme. Palvelu on ystävällistä, sekä asiantuntevaa. Jopa meidän Lydian ”oma koira” sai rokotuksen samalla käynnillä ilman ajanvaraustaJ.

Viirun paino 18,6 Kg

Lydia tarkkailee oman koiransa painoa

Lumi yllätti Helsingin

Ihanaa,  olla kotona takkatulen ääressä, lampaat ja koirat ruokittuna. Tänään on ollut melko haasteellinen päivä ajaa autoa Helsingissä. Voisi kuvitella, että sitä tarvitsisi nelivetoista autoa täällä meillä maalla, mutta eihei, kyllä siitä on ollut enemmän riemua kaupunkiajossa. Aamulla, kun lähdin täältä keskeltä ei mitään suuntana maan pääkaupunki, niin täällä maalla  tiet olivat aurattu aivan huippuunsa, mutta murheen kryyni  tuli eteen mitä enemmän keskustaan pääsin.. Talvi ja lumi yllätti taas tänäkin vuonna Helsingin!  

 Hienoa tässä päivässä oli nähdä niin monta kovin rakasta ja hyvin hoidettua koiraa. Yksi niistä  oli meidän Fionan täysveli, Canmoys´ the First, Firsty. Kovin on velipojasta komea kasvanut. Firstyä olen saanut trimmata ihan pennusta lähtien. Kivaa, on ollut seurata sen kehitystä. Otinkin siitä muutaman kuvan, mutta nyt en saakkaan niitä jostain syystä ladatuksi tähän, harmillista.

 Millan otin mukaan tällä kertaa sivistyksen pariin. Ehdinkin harjata sen trimmiasiakkaiden välissä ja samalla vaihdoin silta kaikki kuminauhat. Harjausnesteen sijaan käytin siihen Pet Silkin silkkitippoja. Aine on tuntunut sopivan Millan paksuun turkkiin loistavasti. Sen päätukka on pysynyt hyvänä ja katkeilematta, vaikka Millan hupia on möyriä lumessa pää edellä. Se onkin usein aika huikea näky, kun se ulkoilee talvella.

Menestyneitä koirasukulaisia

Olipas mukava saada seurata meidän koirien sukulaisten menestystä viime viikonloppuna. Canmoy´s Ms Obama, Thelma sijoittui upeasti BIS 3 Champion of Champions gaalaillassa. Tällä kertaa täytyy sanoa, että kyllä tyttärestä polvi paranee. Sitten sain vielä kuulla, että Bazaar´s Catch a Flying Dream, Aslan oli pärjännyt hienosti lahden toisella puolella, Tallinnassa ollen ROP.  Molemmat koirat ovat myös sijoittuneet aivan loistavasti vuoden 2011 menestyneimmät villakoirat kilpailussa. Onnea, tasapuolisesti  molemmille!

Me olemme täällä kotona keskittyneet enemmän vain ulkoiluun koirien kanssa. Kummasti sitä vaan näyttelykuume alkaa taas nostaa päätään, pienen tauon jälkeen. Olenkin tutkaillut ja vähän suunnitellut mihinkäs sitä tänä vuonna oikein osallistuisi.