matkapahoinvointi

En ole tainnut muistaa mainita tätä asiaa vielä täällä. Se on jännä juttu, kun jotain ongelmaa, tai kuuluuko se nykyään sanoa  haastetta, ei ole niin se jotenkin vain unohtuu. Silloin, kun on ongelma, oli mikä tahansa, niin se täyttää ajatukset kokonaan. Ja maailma pyörii sen ympärillä, ainakin hetkellisesti. Takaisin aiheeseen... Meillä oli yksi koira, joka kärsi matkapahoinvoinnista. Niin monta koiraa, kun meillä on ollut, niin tämä koiruli oli ensimmäinen minulle tällaisen ongelman kanssa. Minulla on koirat usein matkassa mukana, niin tämä oli aika kurja vaiva. Varsinkin, kun meidän tiet ovat hurjan kiemuraiset, ennen kuin pääsee niin sanotulle isolle tielle. Voitte vain kuvitella, miten huonovointinen koira meillä oli autossa. Ja tämä oli aivan pennusta lähtien. Alkuun ajattelin, että kyllä se siitä, kunhan vain tottuu. Mutta, käytännössä mitään muutosta ei tapahtunut, joten käännyin meidän eläinlääkärin puoleen asiasta. Sainkin lääkkeet sitä varten, jotka toimivatkin hyvin, jos ei "pikku" sivuvaikutusta otettu huomioon. Koiruli parka oli aivan vetämättömissä pitkään, myös matkan jälkeen. Eihän sellaista voi käyttää. Lääke, joka helpottaa ettei oksennusta tule, mutta lamaannuttaa muuten useiksi tunneiksi. Ei kiitos! Löysinkin Mustin ja Mirrin hyllyiltä matkapahoinvointiin tarkoitetun yrttivalmisteen,  tuote kuuluu Vet´s best sarjaan. Ainoa miinus tuotteessa on sen tablettien koko. Päätinkin kokeilla onko aineesta mihinkään. Pienen epäluulon vallitsemana lähdin ajelemaan kaikki koirat autoon pakattuina, vaki varusteena paljon talouspaperia mukana. Ensimmäinen kilometri takana, ei oksennusta. Viisi kilometriä takana, eikä edes kostuneet suu pielet koiralla. Ja hip hurraa, 12 Km takana, isolle tielle kääntyminen, saldo: ei yhtään oksennusta. Koira vaikutti vähän jännittyneeltä, mikä minusta melko luonnollista, kun huomioidaan sen voineen aina huonosti autossa. Parasta kuitenkin ettei oksentanut, ja se että se oli kumminkin läsnä , eikä aivan lamaantuneena.  Jatkoinkin tuotteen käyttöä puolisen vuotta aina, kun päätimme matkustaa  autolla. Ja nyt tilanne on se, ettei koko tuotetta edes tarvita. Näin on yksi ongelma, eikun haaste selätetty:).                        

Talven hurmaa

Sohvan kutsu oli huumaava, mutta onneksi vahvana ihmisenä;) pystyin sitä vastustamaan.  Päätin sohvanvaltauksen sijaan mennä koirien kanssa ulkoilemaan jäälle. Olipas ihanaa...

Vauhtia piisaa

Kaverukset jäällä

Vauhdin hurmaa

Tyttö ja sen koira

Sininen hetki

Jää kestää, nyt mennään

Talven törröttäjät

Nyt on akut ladattu ja eikun pesemään Fionaa...

Kuvakollaasi

Näin hienon kuvakollaasin oli tehnyt Emilin pojan Canmoy´s Le Corsaire omistaja Olga Pashkova. Tuli paljon kivoja muistoja mieleen eri kuvia tarkastellessani. Emiliä esittää kuvissa sen kasvattaja Marika Högström. Hänen kanssaan on tullut monen monta onnen hetkeä jaettua...

Pesua myös talvella

Kivaa, kun ihmiset tuovat koiriaan vain pesuun, nyt talvella. Näin koira pysyy siistinä ja takuttomana, kun pesu- ja harjausväli ei veny aivan mahdottoman pitkäksi. Taakse on jäänyt se aika, kun koiria kehotettiin pesemään vain max.  kaksi kertaa vuodessa. Ajat muuttuvat ja tämä suunta on parempi minun mielestäni. Puhdas turkki on hyvä eriste talven kylmiä ilmoja vastaan. Kyllä se vaan on niin paljon mukavampaa olla puhdas ja siisti, kuin takkukasa tuumaa Oscar pesun jälkeen... Koira on pesty Bio-Groomin  Protein Lanolin shampoolla kahteen kertaan ja lopuksi Bio-Groomin silk Cream Rinse( www.mustijamirri.fi) . Sitten vain harjasin ja kuivasin sen huolellisesti. Paljon muuta ei tämä cottonpoika vaatinut.

Koira on turvallisesti kytkettynä, joten ei ole vaaraa että se pääsisi putoamaan

Täällä ollaan pestynä ja valmiina kuivaukseen

Puhtaana ja takuttomana

Tujaus hoitoainetta

Ei voi kuin itseään syyttää taas tälläki kerralla. Pesin ja laitoin Millan, mutta jostain syystä edellisellä kerralla kun sen pesin, niin jätin se leikkaamatta. Tietenkin otin naaman ja tassut, mutta jotenkin vain päädyin pelkkään pesuun. Oih ja voih, kun sain sen kuivattua, näky oli huikea. Minulla oli edessäni pikkuinen karhunpentu puudelin sijaan. No ei muuta kuin leikkaamaan. Nyt olisin todella kaivannut Chris Christensenin After Bathia. Milla  tuli siis tehtyä ilman sitä, ja tietenkin kun koira oli kuiva sainkin tilaamani puuttuvan tuotteen. Eipä haittaa, aina tulee uusi kerta pestä oma koira. Itse asiassa Julius olisi jonossa seuraava. Millan pesin tällä kertaa Groomer´s Edgin Ultimatella ja hoitoaineena käytin ReQualin Bio-Plussaa. Shamppoo pesee todella puhtaaksi, mutta tätä yhdistelmää en voi kuitenkaan suositella, jos meinaa näyttelyyn suunnistaa suoraan pesun jälkeen. Shampoossa on jo itsessään hoitoainetta, vähän niin kuin ihmisten two in one shampoissa. Ja sitten, kun vielä laitoin oman suosikki hoitoaineen päälle, niin johan sai karva hoitoainetta kerrakseen. Talvella, varsinkin näin pakkasella,  tykkään antaa koirieni turkeille oikein kunnon hoitoaine tujauksen. Se elvyttää kummasti, jos turkki tuntuu hitusen kuivalta. Mutta täytyy tietenkin muistaa, että se pehmentää sitä melkoisesti, eikä tämän tyylinen pesu ole paras mahdollinen näyttelypesu.                           Kyllä sitä välillä kyseenalaistaa omaa mielenterveyttään, miten sitä jaksaa työkseen trimmata koiria,  ja sitten vielä kotona odottaa kolme pestävää ja laitettavaa koiraa. Kaiken lisäksi sitä jotenkin rentoutuu omia koiria laitellessa. Ja sitten on vielä sekin pointti, että mitenkäs sitä voikaan ihminen niin innostua uusista/vanhoista hyvistä tuotteista mitä sitä saa koiraansa upottaa. Se on vain on niin palkitsevaa saaada kaunis ja puhdas koira valmiiksi uurastuksen jälkeen. Oli se sitten asiakkaan koira tai oma. Omasta saa tietenkin nauttia ihan kotioloissa:).

Milla suihkun raikkaana.

Paimensauva

Tämä päivä onkin pyhitetty harjoitteluun. Minulle uusi asia, ei siis harjoittelu sinänsä, vaan paimensauvan käyttö. Onneksi oli seinät lampolassa, kun ensimmäisen kerran kokeilin sen käyttöä. Sen verran railakasta vauhtia se sai aikaan meidän lampaissa.Hmm, taisi olla käyttäjässä vika. Mutta tämäkin asia on opeteltava kantapään kautta, joten en antanut periksi. Nyt tilanne jo rauhoittunut, eikä lampaitakaan tunnu häiritsevän niiden kiinniotto.  Eli paimensauva on osoittautunut todella hyväksi apuvälineeksi. Tule jo kesä, haluaisin niin jo päästä kokeilemaan tätä juttua pellolla Viirun kanssa. Ehkä yleisö pellon reunalta vähenee ensi vuonna, kun "vauhti ja vaaralliset" tilanteet vähenevät. Aika näyttää:)...Harjoitus tekee mestariksi!!!

Paimensauvat käytössä

Kiitos Lola, hyvin meni

Pakko nyt taas vähän hehkuttaa Juliuksen veljen hienoa menestystä. Planet Poodle Ranking 2012 paras musta, ruskea, valkoinen keskikokoinen villakoira: JWW10 DKW10 NW11 INT-NORD-NO-SE-DK-CZ-SK-HU CH Dream Catcher Starring Moravia!!!! Melkoinen saavutus! Täällä kotisohvallahan ihan pakahtuu ylpeydestä:).

Dream Catcher Starring Moravia "Emil Jr."

Emil Jr. kehien jälkeen. On niin kivaa vähän leikkiä

Leenan luona

Kiva päivä takana. Aamu alkoi jo heti toisenlaisella mielentilalla, kun aurinko paistoi. Kummasti se aurinko vaan saa ihmisen hyvälle tuulelle. Siis jopa paatuneimmankin jurottajan on vain pakko hymyillä, kun ainaisen vesi/lumisateen sijasta tarjoiltiin auringon paistetta ja vielä heti aamutuimaan. Aamupäivä tuli vietettyä koirien kanssa ulkoilen. Lumi kantoi sen verran hyvin, että pääsimme metsään niiden kanssa. Aika kului kuin siivillä, mutta lopulta oli suunnistettava kohti kotia, koska olin sopinut menoa Monthenin Leenan luo. Hänellä on aivan ihania turkislampaita, johon saimme tutustua lähemmin, sekä aivan ihastuttaviin käsitöihin, joita Leena tekee myös myyntiin asti (http://hakukaarenkennel.net/7 ). Viiru saikin uuden Leenan tekemän kaulapannan, jossa on ihan aitoja lilan värisiä dimangeja.

Leenan hienot lampaat

Tarkkana kuin porkkana

Nyt on kiirus kanojen luo

Silkkikanaset

Herkeämätön katse kohti kanoja

Viirun uusi hieno panta

Eipäs enää liukastuta

Joulupukki muisti minua todella oivallisella lahjalla, nimittäin kenkiin laitettavilla liukuesteillä. Meillä on kotipiha, sekä kaikki lähitienoon tiet muistuttaneet enemmän luistinrataa kuin hiekkateitä. Vaikka sitä on kuinka yrittänyt hiekoittaa pihamaata, niin sora vain hulahtanut jään läpi ja taas tilanne kuin mitään ei olisi tehnyt asialle. Mutta, mutta nyt minulla onkin keino jäätä vastaan, nimittäin uudet liukuesteet. Sain urkittua joulupukilta, että ainakin Top-Sport myy näitä huippu juttuja. Nämä on suunniteltu urheilijoille ( heh, siis minulle:) ) jotka kuntoilevat kelistä riippumatta vuoden ympäri. Liukuesteet ovat todella helpot pukea päälle ja pois. Ja mikä parasta, niillä voi myös kävellä sisällä turmelematta kiuitenkaan lattiaa tai liukastumatta. Laitanpa vielä kuvan, kun en muista näiden nimeä.

Huomaa vielä, koska keskimmäinen nimeni on käveleväonnettomuus, niin liukuesteet ovat kiinnitettynä varrellisiin turvakenkiin:).

Hyvää Uutta Vuotta 2013

Tämän raskaan ja vaativan vuoden jälkeen, ei voi todeta muuta kuin, tästä ei voi olla kuin suunta ylöspäin. Hyvää Uutta Vuotta 2013! Tuskin jaksan odottaa mitä onkaan tälle vuodelle varattuna...

Minä ja Lydia ihastelemassa ilotulituksia

Upea ilotulitus Pohjassa

Ja lisää kauneutta taivaalla