Karitsointiaika lähenee

Nyt meillä eletään lampolassa jännittäviä aikoja, on nimittäin karitsointiaika jo melko lähellä. Kaikki valmistelut on jo suoritettu, ja nyt vain odotetaan jännityksellä, että  koskas niitä pieniä karitsoita syntyisi.

Meidän Lydian(4,5v.) ottama kuva. 

Lydia ja ensisynnyttäjät

Lumi ja jättimaha

minä ja terapialammas Armi

Uutisia maailmalta

Kivoja uutisia taas maailmalta, Juliuksen veli Prince Emil ( Dream Catcher Starring Moravia) ja sisko Rosie ( Dreamworld Starring Moravia) olivat Itävällässä näyttelyssä ROP ja VSP. Rosie saavutti samalla kansainvälisen muotovalion arvon. MahtavaaJ! Julius täällä koto Suomessa  halkeaa ylpeydestä, tai ehkä se onkin vain minä joka täällä iloitsee. PALJON ONNEA sisaruksille Tsekkeihin!!

Sain niin kivoja kuvia Janalta( Juliuksen kasvatta, Jana Vavrouskova, kennel Starring Moravia), että pakko oli laittaa niitä tänne muillekin nähtäväksi. Niissä näkyy niin hienosti tekemisen riemu, sekä koiralla että handlerilla. Parilla on tavoittelemisen arvoinen yhteys toisiinsa. Hienoa katsottavaa!

Rosie ja Prince Emil

Näinkin rennosti voi pöydällä olla 

Molemmilla mukavaa kehässä

Yhtä kivaa, kuin kävelyllä puistossa

Rento meininki

Tässäpä meille kaikille opittavaa rennosta meiningistä kehässä.

Pentunäyttely Lohjalla

Eilinen tuli vietettyä pentunäyttelyssä Lohjalla Showlink Areenalla. Juliuksen( Dream About Starring Moravia) poika Kaapo( Damocan Lucky Dreamer) oli siellä esiintymässä. Ja hyvin esiintyikin, Kaapo nimittäin oli ROP ja lopulta vielä RYP3. Onnea Jonna ja Kaapo!!! Ihan huippuaJ!

Muutenkin oli tosi mukava päivä, kun sai jutustella eri ihmisten kanssa ja seurailla pentuja, tulevaisuuden näyttelytähtiä, kehissä. Tässä täytyy ihan myöntää, että näyttelykuume sen kuin vain nostaa kummasti päätään. En tiedä onko se joka keväinen ilmiö vai mitä, mutta juuri selailin eri näyttelyiden ilmoittautumisia ja puntaroin minne sitä ilmoittautuisi.

Kaapo ennen kehää

Juuri ennen kehään menoa

Kaapo kehässä

ROP

Ramona ennen kehää

Frida

Frida valmistautuu kehään

No nyt tuntuu jo vähän kevättä ilmassa. Kuulin pitkästä aikaan lintujen lauleskelua. Aika mukavaa. Toisaalta, se myös tarkoittaa sitä, että kurakelit ovat jo kohta arkipäivää. Koska kannatan, että koirien pitää saada olla koiria ja ulkoilla säässä kuin säässä, niin shampoot ja hoitoaineet olisi hyvä olla toimivia. Kannattaa panostaa siis  hyvälaatuisiin tuotteisiin. Vaikka ne ostohetkellä kirpaisevatkin tuolta lompakon suunnalta, niin pidemmällä juoksulla sitä säästää ajassa, joka kuluisi koiran turkin hoitoon.  Nyt talvella olen tykännyt itse käyttää omille koirille Pet Silkin silkkitippoja kuminauhojen vaihdon yhteydessä. Karva ei ole päässyt kuivumaan likaa eli se ei katkeile niin helposti. Muutaman tipan olen laittanut myös takajalkojen pitkiin karvoihin. Ne kun ovat melkoisella kulutuksella, kun niihin välillä tarttuu lumi ja välillä taas ne ovat kuran ja hiekan peitossa. Olen huomannut, että silkkitippojen säännöllinen käyttö on nopeuttanut harjausta huomattavasti. Takut ovat pysyneet poissa ja karvat takajaloissakin säästyneet pahimmalta tuholta. Talviaika, kun on aika armoton turkille. Sen huomaa hyvin omien käsien kuivumisena yms. Valkoisten koirien omistajilla on myös omat haasteensa kohdattavana. Turkki pitäisi saada pidettyä valkoisena, mutta kumminkaan shampoo ei saisi olla niin tehokasta, että se polttaa turkin aivan koppuraksi. ReQualilta löytyy esimerkiksi Riflex-prof shampoo. Se pesee hohtavan puhtaaksi, jopa vaalentaa punertuneita kohtia esim. tassuissa. Silti se ei pese turkkia ”narisevan” kuivaksi. Hoitoaineena saman sarjan Bio-plus on toiminut hyvin talviturkin kunnostajana. Bio-Plussaa on todella hoitava hoitoaine, joten en käyttäisi sitä ennen näyttelyä, mutta välipesuissa ongelmapaikoissa toimiva aine. Takkuuntunut häntä selviää helposti, kun laitat bio-plussaa suoraan purkista ja annat vaikuttaa muutaman minuutin ennen kuin peset sen pois.

Eläinlääkärissä

Eilen käytiin tapaamassa meidän luotto eläinlääkäriä Kerstin Siggberg-Lindgreniä . Vuorossa oli Fionan (Canmoys First Things First) ja Viirun ( Hakukaaren Viiru) rokottaminen. Molemmat neitoset ottivat asian hyvin ilman minkäänlaista Oscar-palkinnon arvoista draamaa. Samalla punnitsin Viirun, joka painoi vaatimattomasti 18,6 Kg. Fiona taas sai vaa`an heilahtamaan 6,5 Kg kohdalle. Ja nämä kaksi sitten ovat parhaat kaverukset, vaikka kokoero onkin melkoinen. Lämpimästi voin myös suositella Tammisaaressa vastaanottoaan pitävää eläinlääkäriämme. Palvelu on ystävällistä, sekä asiantuntevaa. Jopa meidän Lydian ”oma koira” sai rokotuksen samalla käynnillä ilman ajanvaraustaJ.

Viirun paino 18,6 Kg

Lydia tarkkailee oman koiransa painoa

Lumi yllätti Helsingin

Ihanaa,  olla kotona takkatulen ääressä, lampaat ja koirat ruokittuna. Tänään on ollut melko haasteellinen päivä ajaa autoa Helsingissä. Voisi kuvitella, että sitä tarvitsisi nelivetoista autoa täällä meillä maalla, mutta eihei, kyllä siitä on ollut enemmän riemua kaupunkiajossa. Aamulla, kun lähdin täältä keskeltä ei mitään suuntana maan pääkaupunki, niin täällä maalla  tiet olivat aurattu aivan huippuunsa, mutta murheen kryyni  tuli eteen mitä enemmän keskustaan pääsin.. Talvi ja lumi yllätti taas tänäkin vuonna Helsingin!  

 Hienoa tässä päivässä oli nähdä niin monta kovin rakasta ja hyvin hoidettua koiraa. Yksi niistä  oli meidän Fionan täysveli, Canmoys´ the First, Firsty. Kovin on velipojasta komea kasvanut. Firstyä olen saanut trimmata ihan pennusta lähtien. Kivaa, on ollut seurata sen kehitystä. Otinkin siitä muutaman kuvan, mutta nyt en saakkaan niitä jostain syystä ladatuksi tähän, harmillista.

 Millan otin mukaan tällä kertaa sivistyksen pariin. Ehdinkin harjata sen trimmiasiakkaiden välissä ja samalla vaihdoin silta kaikki kuminauhat. Harjausnesteen sijaan käytin siihen Pet Silkin silkkitippoja. Aine on tuntunut sopivan Millan paksuun turkkiin loistavasti. Sen päätukka on pysynyt hyvänä ja katkeilematta, vaikka Millan hupia on möyriä lumessa pää edellä. Se onkin usein aika huikea näky, kun se ulkoilee talvella.

Menestyneitä koirasukulaisia

Olipas mukava saada seurata meidän koirien sukulaisten menestystä viime viikonloppuna. Canmoy´s Ms Obama, Thelma sijoittui upeasti BIS 3 Champion of Champions gaalaillassa. Tällä kertaa täytyy sanoa, että kyllä tyttärestä polvi paranee. Sitten sain vielä kuulla, että Bazaar´s Catch a Flying Dream, Aslan oli pärjännyt hienosti lahden toisella puolella, Tallinnassa ollen ROP.  Molemmat koirat ovat myös sijoittuneet aivan loistavasti vuoden 2011 menestyneimmät villakoirat kilpailussa. Onnea, tasapuolisesti  molemmille!

Me olemme täällä kotona keskittyneet enemmän vain ulkoiluun koirien kanssa. Kummasti sitä vaan näyttelykuume alkaa taas nostaa päätään, pienen tauon jälkeen. Olenkin tutkaillut ja vähän suunnitellut mihinkäs sitä tänä vuonna oikein osallistuisi.

Kotikoira vastaan näyttelykoira

Olen tässä jo jonkin aikaa ihmetellyt, että miksi sitä pitää olla puolustuskannalla, kun puhutaan koiranäyttelyistä. Media on saanut koko harrastuksen näyttämään pelkältä koiran esineellistämiseltä. Tuntuu, että jos harrastat lajia nimeltään koiranäyttelyt, olet varmasti jonkin sortin pahan alku ja juuri. Tahtoisin kuitenkin kyseenalaistaa tässä asiaa. Aina vertauksen kohteena on kotikoira vastaan näyttelykoira. Mitä se edes tarkoittaa? Onko meidän koirat koti- vai näyttelykoiria? Ne siis käyvät koiranäyttelyissä, mutta viettävät kotikoiran elämää. Siis kumpaan kategoriaan ne kuuluvat? Saan työni puolesta nähdä molempia. Ja molemmissa sekä koti-, että näyttelykoirissa on hyvin, huonosti ja hyvin huonosti hoidettuja koiria. Mutta, jos pitäisi valita, kummassa ryhmässä on enemmän huonosti hoidettuja koiria, niin nyt se siis tulee, kotikoirissa., jos minulta kysytään.  Se, että koiraa ei hoideta, on usein tietämättömyyttä, kuin ilkeyttä. Koira, kun ei osaa tulla kertomaan meidän ihmisten kielellä, että nyt sillä on kipuja. Koirat näyttävät kipua vasta viimeisellä hädän hetkellä. Se on niillä sisään rakennettu juttu. Nopeat syövät hitaat, you know. Koiranäyttelyissä en ole koskaan nähnyt niin hurjia tapauksia, kuin mitä olen kotikoirilla nähnyt. Tässä muutama esimerkki pahimmista tapauksista. Koiralla,  tennispallon kokoinen kakkamöykky peräaukon ympärillä, niin että on sillä on mahdoton jo yrittää ulostaa normaalisti. Silmissä niin pahat rähmät, että iho on palanut jo alta luuhun asti. Koira niin pahasti takkuuntunut, että iho repeillyt kainaloista ja nivusista, sen yrittäessä  liikkua. Hampaat niin huonosti hoidetut, että ainoa syy miksi ne eivät ole jo tippuneet, koska hammaskivi on jo tehnyt sillan kaikkiin hampaisiin pitäen koko kalustoa paikoillaan. En edes uskalla ajatella mitä mahtaakaan sen kaiken kaameuden alla olla.  Toivoisimpa, että media kirjoittaisi myös tästä asiasta samanlaisella paatoksella, kuin koiranäyttelyistä, jotta saataisiin vähän tasapainoa tähän asiaan.

Tiedän myös monta kotikoiraa, jotka eivät pystyisi juoksemaan kierros toisensa jälkeen häntä heiluen, niin kuin monet näyttelykoirat koiranäyttelyissä. Tällä ajan takaa sitä, että monella kotikoiralla olisi toivomisen varaa liikunnan suhteen. Aamulla 5 minuuttia, päivällä 5 minuuttia ja illalla 5 minuuttia ulkoilua ei riitä koiralle liikunnaksi.  Nämäkin surulliset tarinat ovat vain pienen pieni prosentti kotikoirien elämästä, samalla tavalla, kuin media vetää karkeita esimerkkejä koiranäyttelymaailmasta. Molemmissa kategorioissa on siis kaikenlaista. Mutta onneksi suurin osa koirista, koti- ja näyttelykoirista, ovat kovin rakastettuja perheenjäseniä! Ylilyöntejä löytyy siis valitettavasti kaikkialta. Näin olen miettinyt…

Milla näyttelykoirana

Julius, näyttely- vai kotikoira

meidän kotikoirat

Oliiviöljy- ja rosmariini-minttushampoo

Olen löytänyt hyvän uuden shampoomerkin nimeltään Pet Silk( www.takuton.fi). Sarjaan kuuluu kattava valikoima erilaisille turkeille sopivia shampoita ja hoitoaineita. Viime viikolla käytin oliiviöljy shampoota/hoitoainetta hentoturkkisiin puudeleihin hyvin tuloksin. Shampoo ei vaahdonnut niin paljon, kuin odotin, mutta pesi todella puhtaaksi. Hoitoaine oli helppo levittää märkään turkkiin, ja se huuhtoutui mukavasti pois. Mikä ei ole itsestään selvyys. Joitakin hoitoaineita saa toden teolla huuhtoa pois. Pesun jälkeen turkki sai paljon  kaivattua volyymiä ja sitä oli huomattavasti helpompi leikata haluttuun trimmimalliin. Omat kädetkään eivät kuivuneet, niin paljon pesussa, kun oliiviöljy hoiti käsien ihoa samalla. Aika kiva.

Kokeilin myös sarjaan kuuluvaa rosmariini-minttu shampoota/hoitoainetta. Pakko sanoa, että shampoon tuoksu arvelutti minua kovasti. Sen haju, vai sanoisinko, sen tuoksu toi mieleen hammastahnan.  Niin voimakkaana minttu löi läpi. Uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan, ja lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Koiraan jäi raikas, puhtaan koiran tuoksu, ei hammastahnaJ.. 

Samoin, kuin oliiviöljyshampoo, molemmat pesivät todella puhtaaksi ja hoitoaine levittyi vaivatta ja mikä parasta myös huuhtoutui helpolla pois.

Koiraa kuivatessa myös huomasin, että karva jäi suoraksi, eikä yrittänyt vetäytyä itsepäisesti takaisin laineille.

Oliiviöljy shampoo

Oliiviöljy hoitoaine

Rosmariini-Minttu hoitoaine

Rosmariini-Minttu shampoo

Onko koirallasi lämmin pakkasella?

Meidän Viiru nauttii mummin tekemästä takista näin pakkasilla. On hyvä muistaa laittaa pakkasilla koiralle takki päälle, jos se on yhtään viluisen oloinen. Tuleehan sitä itsekin pukeuduttua lämpimämmin kylmällä. Nyt on niin paljon hyviä takkeja ja neuleita kaupan esim. (www.mustijamirri.fi). Ja sellaisen voi kutoa itse, jos ei halua ostaa. Tässä villalangasta (ei vielä omien lampaiden villoista) kudottu takki Viirulle, jonka se riisui itse pois ulkona, kun sitä kokeiltiin sen mielestä liian lämpimällä kelillä. Hämmästyksekseni se nimittäin asettui oksan viereen, ja asetti kauluksen kiinni siihen. Sitten se perääntyi, kunnes sai takin päältään. Nyt kun on kylmä, se todellakin tulee pyytämään takkia päälleen. Toisilla koirilla palelee varpaita, joten kokeile onko sen tassut kylmät. Huomaat myös, jos se nostelee tassujaan ulkona, niin sillä on kylmä.  Se on merkki siitä, että se tarvitsee jonkinlaiset töppöset pakkaseen. Aika monella olenkin nähnyt – varsinkin pienillä roduilla  - ja siitä tulee todella hyvä mieli, kun näkee, että heistä pidetään hyvää huolta.  Suomen talvi on todella niin arktinen, joten  katsothan, että koirallasikin on mukavaa ulkoillessa. Iltapäivälehdissä olemme saaneet viime päivinä katsella ihmisten paleltuneita korvia vaikka jokaisella on kädet, millä laittaa hattu päähän. Koirilla ei ole sitä mahdollisuutta, joten suojatkaamme lempiystävämme pakkasen puremilta.

Kukkia täytyy olla

Tytöt auttavat

alku yritys

Viiru valvoo meneekö kaikki hyvin

Oli mikä oli, kukkia täytyy olla, hinnalla millä hyvänsä. Ostin tuossa nipun ruusuja, mutta pakkasia kun on enemmän kuin laki sallii, niin nehän nurpahtivat ennen, kuin pääsin niistä nauttimaan kotona! Ei huolta, luin puutarhuri Juhan perjantaipostia (http://www.puutarha.com). Hän kertoi, että kukista voi tehdä ihania jääkoristeita joko kynttilällä tai ei. Siispä tuumasta toimeen: Löysin Lydian vanhan ”ammeen”, kun ämpäriä ei löytynyt. Laitoin sinne vettä, sekä ruusut ylösalaisin. Sitten halon niiden päälle pitämään ruusuja paikoillaan sen ajan, että ne jäätyvät. Viiru ja muut koirat olivat sitä mieltä, että se vasta mielenkiintoista touhua olikin! Nyt teimme vain ruusukoristeen. Jos haluaa tehdä esim. kukkajäälyhdyn, johon voi laittaa kynttilän sisään, niin silloin täytyy laittaa kaksi astiaa sisäkkäin siten, että keskelle jää tila kynttilälle tai lyhdylle sen jälkeen kun vesi on jäädyttänyt kukat sisäänsä. Tässä näet myös lopputuloksen, joka jäätyi terassilla aika nopeasti – täällähän on -20C tällä hetkellä kun kirjoitan tätä!

Kukkakoriste ulos

Ystävät saa valita, mutta sukulaisia ei

Tämä on siitä mukava harrastus, että saa ystäviä ympäri maailman ja samalla voi seurata koirien sukulaisia, ilman niitä tavallisia sukulaisuusjuttuja. Juliuksella on sukulaisia ympäri Eurooppaa, USA:ssa, Venäjällä, ja jopa Thaimaassa asti. Kaikkia en ole pystynyt seuraamaan yhtä hyvin kuin Juliuksen täysveljeä ja sisarta Tsekeissä ja Norjassa, mutta niitä olenkin sitten saanut seurata tiiviisti. Sen lisäksi Suomessa on monta sisarta, veljeä, tätiä, setiä, serkkuja ja kumminkaimoja. Seurattavaa siis riittää. Juliuksen pikkuveli, Prince Emil Jr., on ollut melkein kaksi vuotta Norjassa ja on nyt palannut takaisin Tsekkeihin kasvattajansa, Jana Vavrouskovan suureksi iloksi. Täytyy toivoa, että he tulevat taas koiralaumansa kanssa Suomeen, ja meille niin veljekset pääsisivät taas leikkimään keskenään. Emil Jr. kyllä pyörähti Suomessa Messarissa Anne Myhrbraatenin, (toisen omistajansa Norjasta) kanssa, mutta silloin aika oli niin kovin rajoitettu, että leikit saivat jäädä seuraavaan kertaan.

Sain hienoja uutisia maailmalta. Prince Emil Jr.( Dream Catcher Starring Moravia) oli Brnossa kansainväisessä koiranäyttelyssä ROP ja RYP2 ja Grace (Grace the Event Starring Moravia, Juliuksen siskopuoli) oli VSP.

Prince Eml Jr. liikkeessä

Prince Emil Jr.

Prince Emil Jr. ja Grace

Prince Emil Jr.

Pentunäyttely

Sunnuntai tuli vietettyä mukavasti pentunäyttelyä seuraten. Näyttely oli Lohjalla Showlink areenalla, Musti ja Mirri Puppy Cup. Erikoishuomioni varasti meidän Juliuksen oma poika Kaapo ( Damocan Lucky Dreamer) ja tietenkin oli hienoa nähdä Juliuksen siskopuolen tyttären Olivian ( Canmoy´s Arabiana ) ensi esiintyminen. Huh, tuohan kuulosti aivan, kuin siskonveljenpojankumminkaimaJ. Molemmilla pennuilla sujui oikein mallikkaasti. Olivia oli Rop, eli rotunsa paras, ja sitten vielä sijoittui ryhmässä toiseksi eli RYP2. Kaapo taas oli VSP, eli  vastakkaisen sukupuolen paras. Molemmille näyttelykoiran aluille PALJON ONNEA, hienosti meni!  

Näyttelypäivän aloitus oli minulle kovin erilainen tällä kertaa, kun ei ollut omaa koiraa mukana. Pakkasin siis autoon, vain itseni lisäksi matkaan vain sakset. Normaalistihan auto täyttyy melkein kattoon asti kaikesta tarpeellisella, tai siltä se ainakin tuntuu. Minun vastuulla oli siis vain Kaapon kunnostaminen. Mukava tehtävä, kun koira oli osattu pestä ja kuivata todella hyvin. Paikan päällekkin se oli tuotu hienosti, turkkia sotkematta. Tähän voisi tottua!   

Damocan Lucky Dreamer

Kaapo

Canmoy´s arabiana

Nyt riittää tältä päivältä

kuminauhat kuntoon

Nyt laitoin Juliuksen päätukan, niskatukan ja korvat siistiksi. Vaihdoin kaikki kuminauhat ja tässä alla näet, miltä se näyttää. Mielikuvitus on vain rajana, kun laittelet kuminauhoja. Ainoa rajoite on vain ettei koiraa  satu, eikä  kuminauhat ole liian kireällä, kun olet lopettanut.  Lenkit  tulisi vaihtaa kolmen päivän välein. Olen huomannut, että pääsette molemmat helpommalla, kun teet sen kolmen päivän välein, eikä kolmen viikon välein. Olen kauhistuksekseni kuullut, että joku on vain lisännyt uusia kuminauhoja aukaisematta edellisiä L! Kannattaa vaihdella kuminauhojen paikkoja, etteivät ne kuluta turkkia turhaan. Jos huomaat, että pölyä on kertynyt kuminauhojen ympärille, se kertoo sinulle sen, että nämä kuminauhat ovat olleet liian kauan samassa paikassa. HUOM! Kuminauhat LEIKATAAN aina irti. Niitä EI REVITÄ! Tästä asiasta ei voi liikaa puhua, olen huomannut…

Juliuksen kuminauhat

Millan kuminauhat

Sain käsiini ReQual Techniqueline:n LUXOL sprayta, jota myyjä ( http://takuton.fi ) suosittelee karkeakarvaisille koirille. Olen käyttänyt lanoliini shampoita koirille ja huomannut varsinkin näin talviaikaan, kun turkki tarvitsee lisähoitoa, sen tekevän hyvää. Tässä sprayssä on lanoliinia ja mehiläisvahaa, joten päätin kokeilla sitä meidän villureille. Fionan turkki on vielä puolitoistavuotiaana takkuvaihessa, joten kokeilin sitä  siihen ensimmäisenä. Nyt on kolme päivää mennyt siitä, kun laitoin suihketta ja turkki on edelleen takuton.  Se on mielestäni käsittämätöntä! Harmillista, etten ole aikaisemmin osannut ostaa tätä erinomaista ainetta. Hintaa en muista, mutta se on kyllä samantekevää. Koira on takuton, muttei tahmainen. Jokaiselle villakoirallamme on vähän erilainen turkinlaatu,  ja olen nyt kokeillut sitä niille jokaiselle. Saa nähdä toimiiko se muilla yhtä hyvin!?